Systeeminen työote vahvistaa parhaimmillaan asiakkaan osallisuutta sekä asiakkaan verkoston mukaan ottamista työskentelyyn.

Lastensuojelussa on meneillään usean vuoden kestävä valtakunnallinen muutos. Muutoksen tarvetta on ajanut lastensuojelun suuret asiakasmäärät, pirstaleinen työnjako, työntekijöiden vaihtuvuus sekä toimenpidekeskeinen lähestymistapa. Työtä on lähdetty kehittämään Suomessa asiakkaan vuorovaikutussuhteiden vahvistamisen näkökulmasta systeemisen työotteen avulla Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuella. Itä-Suomen alueella systeemistä työotetta on kehitetty Sosiaali- ja Terveysministeriön (STM) rahoittamassa LUMO-hankkeessa vuosina 2020-2022.

Sosterin lastensuojelussakin on otettu käyttöön systeeminen työote. Siinä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on tukenaan moniammatillinen systeeminen tiimi, jossa käydään yhteistä keskustelua uusien näkökulmien etsimiseksi ja perheiden tilanteen ratkaisemiseksi.

Asiakkaan kokemukset systeemisestä työskentelystä ovat olleet rohkaisevia

Tuomme esiin yhden vanhemman kokemuksen lastensuojelun asiakkuudesta nimettömänä. Perheen vanhemmalla oli työskentelyn alkaessa ollut alkoholin käyttöä parin vuoden ajan. Hän oli kieltäytynyt tarjotusta päihdetyöskentelystä ja terapiasuhteesta. Vanhemmilla oli parisuhdeongelmaa ja puheet väkivallasta näyttäytyivät ristiriitaisina. Perheen kanssa aloitettiin systeeminen työskentely.

Alussa työskentely oli tiivistä, ja tapaamiset pidettiin pääsääntöisesti perheen kotona. Asiakkaiden tapaamiset jaettiin tiimin jäsenten kesken. Toinen työntekijä tapasi äitiä ja vanhinta lasta, toinen isää ja nuorempia lapsia.

Työskentelyssä pyrittiin luottamuksen rakentamiseen, vaikka huolta oli myös huostaanoton mahdollisuudesta. Huolta pyrittiin hälventämään rehellisesti asioista keskustelemalla. Keskustelun tukena käytettiin erilaisia työskentelymenetelmiä ja tukitoimia, kuten sukupuutyöskentelyä, väkivallan arviointia tekijän ja kokijan näkökulmasta, turvallisuussuunnitelman tekemistä, vanhemmuuskeskusteluja sekä äidin harrastuksen tukemista.

Vanhemman kokemus systeemisestä työskentelystä

Äiti koki, että hän joutui itse tekemään paljon ajattelutyötä prosessin aikana. Tehtävät herättivät hänen kokemuksensa mukaan paljon erilaisia tunteita, myös huonoja muistoja menneisyydestä, joista hän ei aikaisemmin ollut valmis keskustelemaan.

” Ei terapia ehkä olekaan hullumpi ajatus…” Vanhempi koki, että hänen suhtautumisensa sosiaalityöntekijää kohtaan oli muuttunut myönteisemmäksi. Aikaisemmin äiti koki, että häntä syyllistetään ja häntä ärsytti perheen sisäisiin asioihin puuttuminen. Mutta nyt on syntynyt ymmärrys, että lastensuojelu voi auttaa. Hän koki toisaalta, että perheen kokonaistilanne avautui nyt myös sosiaalityöntekijälle paremmin.

Tiiviskään työskentely ei ole tuntunut rasittavana. Sen sijaan on ollut mukava päästä juttelemaan. Kotikäynnit ovat tuntuneet hyvältä, ja niissä on ollut rennompi fiilis. Työskentely on tuntunut äidin mukaan kahdenväliseltä, eikä kaksi vastaan yksi -asetelmalta. Perhe sai myös käytännön tukitoimia, kuten äidin harrastuksen tukemista. Äiti summaa, että ainakaan työskentelystä ei seurannut huonoa asiakkaan näkökulmasta katsottuna.

Työntekijän kokemus systeemisestä työskentelystä

Sosiaalityöntekijä koki puolestaan, että luottamus on kasvanut kumpaankin suuntaan. Työskentely lähti äidin itsensä sitouttamisesta, eikä työskentely ollut ulkoa ohjattua. Aikaa täytyi antaa omalle työstämiselle ja oivalluksille. Myös perheelle täytyi antaa työskentelyrauha.

Kohti palautetietoisempaa lastensuojelua

Asiakkaiden, eli lasten ja vanhempien kokemus työskentelystä antaa vahvan signaalin työn kehittämisen suunnalle. On tärkeää, että perheen välitön palaute työskentelystä saadaan hyödynnettyä nykyistä paremmin. Tärkeä mittari onnistuneelle lastensuojelutyölle on muutoksen aikaan saaminen. Mutta kuinka saamme tämän näkyväksi? Tätä kehittääksemme olemme ottamassa käyttöön koko Etelä-Savon hyvinvointialueella FIT-mittaristoa, joka parhaimmillaan vahvistaa lastensuojelutyön seurantaa sekä arviointia ja ennen kaikkea vahvistaa asiakkaan osallisuutta. Palautetietoisen lastensuojelun käyttöönotto on matkalla seuraava askel kohti laadukkaampia lastensuojelupalveluita.

 

Artikkelin ovat kirjoittaneet:

lastensuojelun kehittäjä Marika Huupponen, joka on systeemisen työotteen asiantuntija LUMO-hankkeessa. Kirjoittaja työskentelee myös Sosterin sosiaalipalvelujen tulosaluejohtajana.

sosiaaliohjaaja Heini Leskinen, joka on systeemisen työotteen kouluttaja Etelä-Savon hyvinvointialueella. Kirjoittaja työskentelee Sosterin lastensuojelun yksikössä poliisilaitoksen sosiaaliohjaajana.