Kirjoitus on julkaistu Uusi-Saimaa lehdessä 5.8.2020.

Kuntayhtymäjohtaja Panu Peitsaro
Kuntayhtymäjohtaja Panu Peitsaro

Olemme joutuneet elämään sairaalamme tulevaisuuden suhteen jo pitkään melkoisessa epävarmuudessa. Viime vuosina ovat voimaan tulleet säädökset kuten päivystys- ja keskittämisasetus rajoittaneet toimintaedellytyksiämme ja samalla nämä asetukset ovat lisänneet kustannuspainetta valmiuden ylläpitämisen osalta.

 

Edellisen hallituskauden maakuntiin perustuva sote-uudistus loi todellisen uhan Savonlinnan keskussairaalan lakkauttamiselle. Etelä-Savon jo nyt pieni ja tulevaisuudessa edelleen pienenevä väestöpohja ei tule kykenemään ylläpitämään kahta päivystävää sairaalaa.

Nykyisen hallitusohjelman mukainen sote-uudistus luo uudet itsehallinnolliset ja ainakin aluksi täysin valtion rahoittamat sote-maakunnat. Sote-uudistuksella on vaikutuksensa kuntiin. Sote-maakunta tulee aloitettuaan lakisääteisesti vastaamaan maakuntansa asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä. Mikään kunta ei tule tästä palvelukokonaisuudesta enää vastaamaan eikä sitä järjestämään. Kunta on sote-maakunnan jäsen, mutta sen asema ei ole määräävä maakuntaan nähden. Sote-maakunnan jäsenenä kunnalla on aloiteoikeus.

Sairaanhoitopiirien kuntayhtymät siirretään varoineen ja velkoineen perustettuihin sote-maakuntiin 1.1.2023. Kuntayhtymien velat ja muut vastuut eivät jää kuntien vastattaviksi. Kunnan on kuitenkin katettava sairaanhoitopiirien alijäämät ennen järjestämisvastuun siirtoa maakunnille ja Sosterilla ei alijäämiä ole.

Sote-maakunnalla on oma hallintonsa ja johtonsa: valtuusto, hallitus, viranhaltijat ja työntekijät. Sote-maakunta on tiiviisti osa valtion hallintoa ja sitä valvovat ja ohjaavat sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtionvarainministeriö ja osin sisäministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta ja siinä ei ole mukana kunnallista edustusta.

Sosiaali- ja terveysministeriö käy vuosittain neuvottelut sote-maakuntien kanssa järjestämisvastuuseen kuuluvien tehtävien toteuttamisesta. Kunnat eivät ole edustettuna näissä neuvotteluissa.

Kaupunkien ja kuntien mahdollisesti ennen lakien eduskuntakäsittelyä käymien neuvottelujen ja keskustelujen pohjalta tehdyt välipuheet, sopimukset ja jonkinlaiset takuut toiminnasta eivät millään tavalla sido itsehallinnollisia sote- maakuntia niiden aloittaessa lakisääteisen toimintansa. Tästä syystä nyt on valittava se tulevaisuuden sote-maakunta, jossa on parhaat ja kauaksi kantavat edellytykset hoitaa laadukkaasti ja korkeatasoisesta alueemme väestön sosiaali- ja terveyspalvelut. Neuvotteluilla Mikkelin tai Essoten kanssa ei siis ole tässä vaiheessa merkitystä.

Itä-Savon näkökulmasta Pohjois-Savon vaihtoehtoa on pidettävä selkeästi parempana, koska se toteuttaa asukkaiden maakuntalain mukaisten oikeuksien toteutumisen, palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja niiden tarpeen, määrän ja laadun määrityksen sekä tuottamistavan. Erityinen paino on asetettava sote-järjestämislain mukaiseen riittävään osaamiseen, henkilöstöön, toimintakykyyn ja valmiuteen, jotka Pohjois-Savossa ovat yliopistosairaalan tasolla. Mainitut asiat ovat myös sote-maakunnan olemassaolon lain tarkoittamia edellytyksiä.

Sote-maakunnan on kyettävä huolehtimaan asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.
Mikäli Itä-Savo jäisi Etelä-Savon sote-maakuntaan, ei koko maakunnassa olisi lain tarkoittamaa laajan päivystyksen sairaalaa. Maakunnassa ei tule myöskään olemaan kahta erikoissairaanhoidon yksikköä väestökehityksestä johtuen. Tämä tarkoittaa siirtokuljetuksia Pohjois-Savoon ja ensihoidon lisäyksiköiden perustamista sekä asukkaille hankaluuksia ja lisäkustannuksia.

Nykyisen terveydenhuoltolain mukaan sairaanhoitopiirit, joissa on yliopistollinen sairaala, voivat väestön palvelutarpeen niin edellyttäessä perustaa useamman kuin yhden ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön sairaaloidensa yhteyteen.

Tälläkään perusteella Etelä-Savon sote-maakunnassa ei voi olla kahta ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä. Terveydenhuoltolaki ei ole päivitettävänä nyt lausuntokierroksella olevassa lakipaketissa eli mitään nopealla aikataululla tapahtuvia muutoksia ei ole lakiin tulossa. Terveydenhuoltolaki päivitetään vasta siinä vaiheessa kun uusi sote-lainsäädäntö on hyväksytty eduskunnassa eli aikaisintaan vuoden kuluttua. Pelkkä terveydenhuoltalain ”pieni” muutos ei ole mahdollinen Savonlinnan osalta. Terveydenhuoltolain lisäksi olisi muutettava keskittämis- ja päivystysasetuksia. Muutoksella olisi myös valtakunnallisia vaikutuksia, joten tehtäväksi tulisivat myös vaikutusarviot kansallisella tasolla.

Etelä- ja Itä-Savon sairaaloiden samankaltaisuudesta johtuen työnjako ei Etelä-Savon kanssa onnistu, mikä voidaan usean vuoden kokemuksella todeta.
Pohjois-Savon kanssa onnistumismahdollisuudet työnjaossa ovat jo olemassa. Itä-Savon ja Pohjois-Savon erikoissairaanhoitojen yhdistämisestä julkaistiin loppuraportti 1.10.2019. Raportti on luettavissa Sosterin verkkosivuilta.
Yhdistämisselvitys on varsin seikkaperäinen huomioiden palvelut, toiminnan sekä talouden ja myös alueelliset vaikutukset Sosterille.
Väestöltään ja toiminnoiltaan yhteinen Itä-Savon ja Pohjois-Savon sote-maakunta on huomattavasti vahvempi kuin muut vaihtoehdot.

STM:n esityksen taustamuistiossa todetaan, että erikoissairaanhoidolle olisi mahdollista luoda Kuopion yliopistolliselle sairaalalle (KYS) ja nykyiselle Savonlinnan keskussairaalalle toisiaan tukevat toiminnalliset profiilit ja työnjako. Tätä profilontia on jo hahmoteltu vuonna 2019 tehdyssä selvityksessä. Selvityksen sisältö toimitettiin myös sosiaali- ja terveysministeriöön ja se onkin huomioitu nyt meneillään olevaa sote-maakunta uudistusta eteenpäin vietäessä.

Sote-integraatiossa Itä-Savo on jo pitkällä ja Sosteri voi siten osaltaan edesauttaa Pohjois-Savon sote-maakuntavalmistelua. Sosterin kokemuksista on merkittävä hyöty Pohjois-Savon sote-maakunnan toiminnan suunnittelussa.
Jos nyt alueemme edunvalvonnassa epäonnistutaan, ovat vaikutukset todella dramaattisia pitkälle tulevaisuuteen. Etelä-Savoon jäätäessä tulee Savonlinnan keskussairaala erikoissairaanhoidon yksikkönä lakkautumaan. Tämä johtaisi nopeasti yli 700 työpaikan loppumiseen sote-sektorilta. Edelleen epäsuorana vaikutuksena on nopea työntekijäkato myös muilla aloilla kun ilman työtä jäävät sote-alalla työskentelevät perheet suuntaavat toisaalle työn perässä. Työpaikkojen vähennys aiheuttaa dramaattisen aluetalousvaikutuksen Savonlinnan seudulle. Xamkilla ei ole edellytyksiä jatkaa sairaanhoitajien, jalkaterapeuttien ja fysioterapeuttien koulutusta ilman erikoissairaanhoidon paikallista toimintaa.

Palkat tälle yli 700:lle sote-ammattilaiselle ovat vuodessa noin 29 miljoonaa euroa. Näiden palkansaajien poismuutto ja vuosittainen ostovoiman häviäminen olisi seudullemme erittäin onneton tilanne sen lisäksi, että alueemme asukkaat eivät saisi enää erikoissairaanhoidon palveluitaan Savonlinnassa.

Keskussairaalan lakkautuminen lopettaisi erikoislääkäripäivystyksen, erikoisalojen osastot, leikkaustoiminnan ja vaativien sydänsairauksien toimenpiteet. Valitettavasti vuositasolla menetettäisiin kymmeniä ihmishenkiä ennenaikaisesti päivystyksen ja päivystyksellisten toimenpiteiden loppumisen myötä. Näin kävisi Etelä-Savon sote-maakunnassa hyvin nopeasti.
Pohjois-Savon sote-maakunnassa on mahdollisuus järkiperäiseen hoitoketjujen ja toiminnan optimointiin. Selkeästi suuremmalla vajaan 300 000 asukkaan väestöpohjalla ja yliopistosairaalalla sote-maakunnassa kantokyky riittää pitkälle tulevaisuuteen. Parhaimmillaan pystymme lisäämään alueemme vetovoimaa yliopistosote-maakuntana myös muuten kuin vain soten osalta. Luottavaisin mielin siis kohti tulevaa Pohjois-Savon sote-maakuntaa.

Sosterin kuntayhtymäjohtaja

Panu Peitsaro